Tutkielmani osoittaa, että Facebook-viestinnässä painotukset eriytyivät ideologisesti ja suuntautuivat vahvasti omille kannattajille.
Koronapandemian alku loi Suomessa poikkeuksellisen poliittisen tilanteen, jossa puolueet korostivat julkisesti kansallista yhtenäisyyttä. Tutkielmani osoittaa kuitenkin, että Facebook-viestinnässä painotukset eriytyivät ideologisesti ja suuntautuivat vahvasti omille kannattajille. Talous nousi keskiöön, ja erityisesti perussuomalaisten julkaisut herättivät voimakkaita tunnereaktioita. Kriisin alkuvaiheessa puolueiden viestinnässä vastakkainasettelu hillittiin, mutta jakolinjat eivät poistuneet.
Valtiotieteen maisteritutkielmassani selvitin eduskuntapuolueiden Facebook-viestinnän teemoja koronakriisin alussa kaksi viikkoa eteenpäin valmiuslain antamisesta eduskunnalle 17.3-31.3.2020. Ensimmäisessä blogikirjoituksessani avasin tutkimuksen taustaa, aineistoa ja alustavia tuloksia. Toisessa kirjoituksessa käsittelin tuloksissa esiin nousseet puolueiden viestinnän teemat talous, terveys, päätöksenteko poikkeustilanteessa, selviämme yhdessä ja turvallisuus sekä päivitysten herättämät tunneregiimit puolueittain.
Koronapandemian alku keväällä 2020 oli poliittisesti poikkeuksellinen hetki. Suomessa otettiin käyttöön valmiuslaki tilanteessa, jolle ei löytynyt suoraa vertailukohtaa. Puolueiden viestintä pandemian ensivaiheissa tarjoaa kiinnostavan ikkunan siihen, miten politiikka, kriisinhallinta ja sosiaalinen media kietoutuvat yhteen.
Puolueiden viestinnän painotuksissa havaittiin konsensusdemokratialle tyypillisten eturyhmien äänenpainojen vahvistuminen. Poikkeustilanteessa olemassa olevien rakenteiden säilyminen voidaan nähdä olevan uhattuna, joka voi johtaa olemassa olevien asemien puolustamiseen ja säilyttämiseen. Viestinnällisesti tämä voi näyttäytyä sisäänpäin kääntymiseksi kohti puolueiden omaa kannattajakuntaa ja omia eturymiä. Vaikka näennäisesti haluttiin korostaa kansakunnan yhtenäisyyttä, itse asiassa haluttiin pitää omien puolia. Kokoontumiskiellot aiheuttivat vaikeuksia järjestötoimintaan, joka muodostaa puolueiden kivijalkakannatuksen ja toiminnan perustan. Näin ollen omille tarkoitetut viestit voidaan nähdä myös järjestoaktiiveille suunnatuksi kannustukseksi.
Poikkeuksena eduskuntapuolueisiin korporaatiojärjestelmän osana muodostavat perussuomalaiset. Perussuomalaiset ovat Suomen puoluekentässä uusi toimija ja etujärjestökytkökset näyttäytyvät äänestäjien yksilötason kokemuksina. (Tiihonen 2015.) Samaan aikaan perussuomalaisten näkyvyys ja kannatus sosiaalisessa mediassa suhteessa muihin puolueisiin on ylivoimainen. Puolueen etäisyys virallisempaan etujärjestösidonaisuuteen voi antaa vapaammat kädet puolueelle viestiä kannattajakunnalle tärkeistä asioista. Sosiaalisen median yleistymisen ja äänestäjien mielipiteisiin vaikuttamisen voidaan nähdä olevan yksi tekijä konsensusdemokratian haastamisessa.
Tässä blogikirjoituksessa tarkastelen, mitä eduskuntapuolueiden Facebook-viestintä paljastaa kriisin aikaisesta politiikasta: millaisia teemoja korostettiin, miten yhtenäisyyttä rakennettiin, missä nähtiin eroavaisuuksia ja millaisia tunteita se herätti kohdeyleisössä.
Puolueorganisaatiot kriisin viestijöinä
Kriisitilanne hillitsi hetkellisesti poliittista vastakkainasettelua. Hallitus- ja oppositioasemalla oli selvä vaikutus siihen, miten ja mistä asioista viestittiin. Hallituspuolueiden Facebook-päivityksissä korostuivat hallituksen tiedotustilaisuudet ja päätösten perustelut, kun taas oppositio toi esiin eduskuntatyötä ja kriittisiä, mutta sovittelevia puheenvuoroja.
Aineistossa talous nousi selvästi keskeisimmäksi teemaksi. Kaikki puolueet olivat huolissaan yrityksistä, työpaikoista ja ihmisten toimeentulosta, mutta painotukset erosivat. Oppositio suhtautui kriittisemmin velanottoon, kun taas hallituspuolueet korostivat poikkeustilanteen vaatimia toimia ja talouskehyksestä luopumista. Pandemia nähtiin sekä terveyskriisinä että vakavana talouskriisinä, jossa julkisen vallan rooli korostui. Pandemian aikana talouskriisiä hoidettiin yritystuilla ja tulonsiirroilla ja ne rahoitettiin julkisella velalla. Nollakorkojen ajateltiin tuovan turvaa velkapäätöksiin.
Tavoitteena kansakunnan yhtenäisyys?
Kansakunnan yhtenäisyys oli yksi pandemian alkuvaiheen keskeisistä viestinnällisistä tavoitteista. Konkreettinen esimerkki tästä oli opposition välikysymyksen peruminen – ele, jolla haluttiin osoittaa tukea hallitukselle kriisin hallinnassa. Oppositio esitti kritiikkiä, mutta se muotoiltiin rakentavasti: ensin tunnustettiin hallituksen jo tekemät toimet, ja vasta sen jälkeen ehdotettiin muutoksia.
Puolueet nostivat esiin kansallista ylpeyttä vertaamalla tilannetta Suomen historian aikaisempiin koettelemuksiin, joista suomalaiset olivat selvinneet yhtenäisyydellä. Talvisodan henki ja kansalaisten resilienssi nostettiin esiin vertauskuvina, joilla perusteltiin tiukkoja rajoituksia ja vedottiin kuuliaisuuteen sekä rajoitusten noudattamiseen. Terveydenhuollon henkilöstö kuvattiin pandemian etulinjana, mikä vahvisti kriisin moraalista kehystä.
Samalla viestinnässä näkyi jännite kansallisen ja kansainvälisen vastuun välillä. Kansainvälisen yhteistyön merkitystä korostettiin, mutta erityisesti EU-yhteistyöhön ja taloudelliseen yhteisvastuuseen suhtauduttiin osin kriittisesti. Pandemia paljasti, kuinka vaikeaa yhteisten ratkaisujen löytäminen on tilanteessa, jossa kansalliset intressit korostuvat.
Yhtenäisyydestä kohti eriytymistä
Vaikka kriisin alkuvaiheessa korostettiin yhtenäisyyttä, viestinnässä korostuvat puolueiden ideologiset ja eturyhmäkohtaiset erot. Vasemmistopuolueet painottivat palkansaajien etuja ja tulonsiirtojen tuomaa turvaa, oikeistopuolueet yritysten toimintaedellytyksiä ja velkaantumisen riskejä. Keskusta nosti esiin huoltovarmuuden ja maatalouden, vihreät puolestaan näkivät kriisissä mahdollisuuden edistää vihreää siirtymää.
Tämä kertoo siitä, että kriisissäkin puolueet kääntyvät osin sisäänpäin: ne puhuvat omille kannattajilleen, etujärjestöilleen ja paikallistason toimijoilleen. Sosiaalisen median kautta viestit eivät ole vain kansalaisille suunnattuja kannanottoja, vaan myös keinoja ylläpitää puolueorganisaatioiden elinvoimaa tilanteessa, jossa perinteinen poliittinen toiminta on rajoitettua.
Tunneregiimit ja algoritmien valta
Aineistossa perussuomalaisten päivitykset keräsivät eniten tunnereaktioita, erityisesti kiukkua ilmaisevia reaktioita. Tämä on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa: voimakkaita tunteita herättävä sisältö saa enemmän näkyvyyttä algoritmien ohjaamassa mediaympäristössä. Huomion arvoista on se, että päivitys voi kerätä negatiivisia tunnereaktioita, vaikka itse päivitys ei sisältäisi negatiivisuutta tai provosoivaa sisältöä.
Pandemian alkuvaiheen yleinen epävarmuus, pelko ja tiedon puute saattoivat lisätä negatiivisten emojien käyttöä laajemminkin. Samalla hallituksen tiedotustilaisuudet keräsivät suurta huomiota ja näkyvyyttä, mikä vahvisti sosiaalisen median roolia kriisin keskeisenä tiedonvälityskanavana. Koronapandemian alkuvaiheessa on havaittu ihmisten seuranneen mediaa ja sosiaalista mediaa tavanomaista enemmän. Valtiovalta myös valjasti sosiaalisen median vaikuttajia välittämään tietoa pandemiasta sosiaalisessa mediassa tukemalla huoltovarmuusorganisaatio Mediapoolia ja PING Helsinkiä tässä tavoitteessa (Valtioneuvoston kanslia 160/2020).
Seurantajakson aikana eduskuntapuolueiden päivitykset ovat oletettavasti olleet kohdeyleisölleen hyvin kiinnostavia, ja ne ovat saaneet mahdollisesti tavanomaista enemmän vuorovaikutteisuutta ja näkyvyyttä. Tällainen ominaisuus Facebook algoritmeissa voi kannustaa sosiaalisen median viestijää lisäämään viestinnässään paljon huomiota herättäviä päivityksiä, jolloin voi syntyä lumipalloefekti, jossa kriisi syvenee viestinnän kautta ihmisten mielissä. Tällöin herääkin kysymys, kuinka media itse asiassa päättää siitä, mihin suuntaamme huomiomme ja mikä meitä ylipäätään kiinnostaa?
On haastavaa määritellä milloin ja mihin pisteeseen koronapandemia päättyi. On kuitenkin esitetty arvioita siitä, että julkisessa keskustelussa koronan käsittely hiipui helmikuussa 2022 Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan käynnistyttyä. Medialla on eittämättä ollut vahva rooli koronapandemiassa ja kaksi vuotta terveyskriisin valta-asemaa valtakunnan mediassa on pitkä aika. Jatkuvan poikkeustilan lietsonta uutisoinnin avulla vaikuttaa ihmisten käytökseen, hyvinvointiin ja yhteiskunnan kehitykseen.
Lopuksi: kriisi, viestintä ja demokratia
Sosiaalinen media ei ollut vain tiedotuskanava, vaan osa kriisin dynamiikkaa: se vahvisti tunteita, loi yhtenäisyyden kokemuksia ja samalla syvensi ideologisia näkökantoja. Lyhytkin tarkastelujakso paljastaa, kuinka herkästi huomio, tunteet ja valta kietoutuvat yhteen poikkeustilanteessa.
Pandemia muistutti, ettei kriisi ole vain terveydellinen tai taloudellinen ilmiö – se on myös viestinnällinen ja poliittinen prosessi, jossa päätetään, mihin suuntaamme huomiomme ja keitä kuuntelemme silloin, kun epävarmuus on suurimmillaan.
Sina Nordman
