Vuoden 2023 eduskuntavaalit olivat poikkeukselliset, sillä niiden pohjalta muodostettiin Suomen lähihistorian oikeistolaisin hallitus . Täten viime eduskuntavaalit tarjoavatkin hedelmällisen mahdollisuuden tarkastella, miten suomalainen oikeisto sisäisesti eroaa.
Lähden omassa tutkielmassani tutkimaan vuoden 2023 eduskuntaavaalien äänestyskäyttäytymistä. Tutkimuskysymyksenäni on, millaiset muuttujat vaikuttivat perussuomalaisten äänestämiseen vuoden 2023 eduskuntavaaleissa, ja miten perussuomalaisten äänestäjät eroavat muiden oikeistopuolueiden äänestäjistä. Tutkielmassani sovellan teoriana Ronald Inglehartin ja Pippa Norrisin teoriaa populismin kannatuksen syistä. Tämän teorian pohjalta muodostan tutkielmani hypoteesin: suomalaisessa oikeistossa merkittävänä erottavana tekijän ovat kulttuurilliset erot.
Vuoden 2023 eduskuntavaalit olivat erityisesti perussuomalaisille merkittävät. Puolue on ollut murroksessa vuodesta 2017 lähtien, jolloin entinen puheenjohtaja Timo Soini jätti puolueen. Soinin jälkeen puoluetta johti Jussi Halla-aho, jonka terävämpi maahanmuuttokritiikki pakotti perussuomalaiset oppositioon Soinin porukan jatkaessa hallituksessa . Vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen perussuomalaiset eivät kovasta tuloksestaan huolimatta kelvanneet hallitukseen. Puheenjohtaja Riikka Purran johdolla perussuomalaiset on kuitenkin noussut taas hallitusvastuuseen. Purra on itse peräänkuuluttanut varsin oikeistolaista talouspolitiikkaa. Hänen omien sanojensa mukaan kyse ei tosin ole oikeistolaisesta talouspolitiikasta . Puolue on kuitenkin tullut pitkän matkan Soinin kuvaamasta ”työväenpuolue ilman sosialismia”-aatteesta . Myös vuoden 2023 eduskuntavaalitutkimuksen perusteella perussuomalaisten äänestäjät kokevat olevansa oikeisto-vasemmisto-akselilla selvästi oikealla puolella .
Suomalainen oikeisto
Suomessa on mielletty 2000-luvulla olevan kaksi klassista talousoikeistolaista niin sanottua porvaripuoluetta: keskusta ja kokoomus . Näiden lisäksi tuon oikeiston tarkasteluun mukaan yllä mainitun perussuomalaiset, jonka väitän Purran johtamana nousseen suomalaiseen talousoikeistoon. Tutkielmassani en pidä RKP:tä ideologisesti oikeistolaisena puolueena, koska puolueen ydinajatus on paljon enemmän juurtunut liberalismiin ja suomenruotsalaisen väestön etujen puolustamiseen . Tarkastelun ulkopuolelle jäävät myös kristillisdemokraatit ja liike nyt. Kristillisdemokraatit rajautuvat tarkastelun ulkopuolelle puolueen suhteellisen pienen kokonsa takia sekä siksi, että puolue sijoittuu enemmän konservatiivipuolueeksi kuin yleisoikeistolaiseksi puolueeksi . Liike nyt puolestaan jää tarkastelun ulkopuolelle jo pelkästään vähäisen kannatuksensa takia. Puolue sai 2023 eduskuntavaaleissa läpi vain yhden kansanedustajan.
Kuvaajassa 1. on kuvattu keskiarvot äänestäjien vastauksista kysymykseen siitä, miten he sijoittaisivat itsensä vasemmisto-oikeisto- ja liberaali-konservatiivi-akseleille. Alkuperäisessä aineistossa luvut ovat 0–10 asteikolla. Tässä esitetyksensä ne on kuitenkin muokattu siten, että nolla on saatu keskikohdaksi. Kuvaajasta huomataan, että kokoomuksen äänestäjien jälkeen oikeistolaisimpina itsensä näkevät perussuomalaisten äänestäjät. Tämä havainto tukee tulkintaa perussuomalaista oikeistopuolueena.
Populistinen puolue
Mikä eroja suomalaisten oikeistopuolueiden välillä sitten on? Kuvaajasta 1. nähdään, että perussuomalaisten äänestäjien keskiarvo liberaali-konservatiivi-akselilla on merkittävästi korkeampi kuin kokoomuksen äänestäjien. Tätä ainakin osaltaan varmasti selittää perussuomalaisten luonne populistisena puolueena. Yksinkertaistettuna populismi perustuu eliitin vastustamisen ohella myös ns. unohdetun kansanosan puhutteluun ja kulttuurillisen muutoksen vastustamiseen. Juuri tästä konservatiivisessa ajattelussa on pohjimmiltaan kyse.
Mikä sitten saa ihmiset äänestämään populistia puolueita eli Suomen kontekstissa perussuomalaisia? Tutkielmani teoreettisena selkänojana toimii vuonna 2019 julkaistu teos Cultural Backlash: Trump, Brexit and Authoritarian-Populism. Teoksessa kirjoittajat Pippa Norris ja Ronald Inglehart kehittävät aineistojen perusteella selityksiä sille, mikä saa ihmiset äänestämään populistisia puolueita: ihmiset kokevat jääneensä yhteiskunnan ulkopuolelle kulttuurisen muutoksen vuoksi. Tällaisia kulttuurillisia muutoksia voivat olla esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kasvu ja laajentunut sukupuoli-identiteetti. Populistipuolueet tunnistavat tämän ulosjäämisen tunteen ja pyrkivät vetoamaan siihen .
Edellä avatun teorian valossa odotankin, että kokoomuksen ja keskustan äänestäjät ovat keskimäärin kulttuurillisissa kysymyksissä liberaalimpia kuin perussuomalaisten äänestäjät. Samalla väitän, että perussuomalaisten kannatusta selittää edellä kuvattu teoria kulttuurillisesta takaiskusta (Cultural Backlash). Teorian perusteella perussuomalaiset onnistuvat kulttuuristen muutosten vastustamisella vetoamaan siihen kansanosaan, joka kokee olevansa irrallaan nykyisestä liberaalista valtavirrasta. Täten väitänkin, että perussuomalaisten populismi on modernin konservatismin ilmentymä.
Tämän hypoteesin varmistamiseksi tarkastelen pelkän liberaali-konservatiivi-akselilla sijoittumisen lisäksi myös tarkemmin kulttuurillisten kysymysten vaikutusta perussuomalaisten äänestämiseen. Tällainen tarkastelu on tarpeellista, koska aiemmin mainittu liberaali-konservatiivi-akseli kuvaa äänestäjien käsitystä sijoittumisesta tälle akselille. Tarkastelemalla äänestäjiä tarkempien kulttuurillisten kysymysten avulla saan tarkemmin analysoitua äänestäjien kulttuurillisten mielipiteiden vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen.
Richard Engström
