Tutkimuksen keskiössä on kysymys siitä, eroavatko asenteet alueilla, joilla ydinvoima on jo osa paikallista arkea, verrattuna alueisiin, joissa uusia hankkeita vasta suunnitellaan. Gradu LUT-yliopiston Technology, Environment and Societal Change -maisteriohjelma.
Kuinka kansalaiset suhtautuvat pienydinvoimaan eri alueilla, ja mistä sen hyväksyttävyys syntyy?
Suomessa käytävä keskustelu energiasta on muuttunut viime vuosina nopeasti. Ilmastotavoitteet, geopoliittinen epävarmuus ja sähköistyvä yhteiskunta ovat nostaneet esiin kysymyksen siitä, millä tavoin energiaa tuotetaan tulevaisuudessa. Samalla ydinvoima on palannut osaksi yhteiskunnallista keskustelua tavalla, jota vielä jokunen vuosi sitten olisi ollut vaikea ennustaa. Erityisesti pienydinvoima eli Small Modular Reactors (SMR) on herättänyt kiinnostusta niin poliittisessa päätöksenteossa kuin energiayhtiöissäkin. Teknologiaa markkinoidaan turvallisempana, joustavampana ja kustannuksiltaan hallittavampana vaihtoehtona perinteisille ydinvoimaloille. Myös Suomessa mahdollisia SMR-hankkeita on alettu selvittää useilla alueilla, mukaan lukien Lappeenrannassa.
Teknologinen kehitys ei kuitenkaan yksin ratkaise energiapolitiikan tulevaisuutta. Yksi keskeisimmistä kysymyksistä on se, miten ihmiset suhtautuvat uusiin ydinvoimahankkeisiin, ja erityisesti siihen, millaisia asenteita pienydinvoima uutena teknologiana kohtaa. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen suomalaisten suhtautumista pienydinvoimaan sekä sitä, miten riskikäsitykset, luottamus instituutioihin ja alueellinen konteksti vaikuttavat hyväksyttävyyteen. Tutkimuksen keskiössä on kysymys siitä, eroavatko asenteet alueilla, joilla ydinvoima on jo osa paikallista arkea, verrattuna alueisiin, joissa uusia hankkeita vasta suunnitellaan.
Uudet tutkimukset haastavat NIMBY-ajattelua
Aihe itsessään ei ole uusi, mutta sen painopisteet ovat muuttuneet. Ydinvoimaan liittyvää riskitutkimusta on tehty jo vuosikymmeniä. Klassiset riskitutkimuksen teoriat, kuten Ulrich Beckin riskiyhteiskunnan näkökulmat korostavat sitä, ettei riski ole pelkästään tekninen tai objektiivinen ilmiö. Ihmiset arvioivat riskejä myös kokemusten, arvojen, sosiaalisten ryhmien ja instituutioihin kohdistuvan luottamuksen kautta. Ydinvoimakeskustelussa tämä näkyy erityisen selvästi. Vaikka teknologiaa pidettäisiin turvallisena, hyväksyttävyys ei synny automaattisesti. Toisaalta suhtautuminen ei myöskään ole yksiselitteisen kielteistä. Suomessa esimerkiksi ydinjätteen loppusijoitukseen liittyvät tutkimukset ovat osoittaneet, että paikallinen hyväksyntä voi ajan myötä vahvistua, jos ihmiset kokevat päätöksenteon oikeudenmukaiseksi ja toimijat luotettaviksi.
Tutkimukseni yksi kiinnostavimmista kysymyksistä liittyykin siihen, miten läheisyys ydinvoimaan vaikuttaa asenteisiin. Julkisessa keskustelussa esiintyy usein ajatus niin sanotusta NIMBY-ilmiöstä (Not In My Backyard), jonka mukaan ihmiset voivat kannattaa energia- tai infrastruktuurihankkeita yleisellä tasolla, mutta vastustaa niitä omalla lähialueellaan. Ydinvoiman kohdalla asetelma ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Aiemmat tutkimukset viittaavat siihen, että alueilla, joilla ydinvoima on ollut pitkään läsnä, suhtautuminen voi olla jopa keskimääräistä myönteisempää. Teknologian tuttuus, työpaikat sekä paikalliset talousvaikutukset voivat muuttaa tapaa, jolla riskit ja hyödyt hahmotetaan. Samalla kysymys ei ole vain turvallisuudesta, vaan myös luottamuksesta siihen, kuka riskejä hallitsee ja kenen ehdoilla päätöksiä tehdään.
Mistä hyväksyttävyys syntyy?
Tutkielmassani lähestyn aihetta kyselytutkimuksen kautta. Tarkoituksena on vertailla Lappeenrannan asukkaiden ydinvoimaan kohdistamaa hyväksyttävyyttä ja asenteita alueeseen, jossa ydinvoimalla on jo vakiintunut asema. Erityisen kiinnostavaa on selvittää, mitkä tekijät selittävät hyväksyntää: korostuvatko esimerkiksi ilmastohyödyt, energiaturvallisuus, taloudelliset vaikutukset vai turvallisuuteen liittyvät huolet. Tutkimuksen teoriatausta rakentuu kokonaisuudesta, jossa yleisenä metateoriana toimii Ulrich Beckin riskiyhteiskuntateoria. Teoreettinen viitekehys yhdistelee riskiyhteiskuntateorian pohjalta sekä klassisempia että uudempia riskiin, hyväksyttävyyteen ja asenteisiin liittyviä teorioita.
Pienydinvoimaa koskeva keskustelu on Suomessa vielä varsin varhaisessa vaiheessa, minkä vuoksi tutkimus tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden tarkastella asenteiden muodostumista ennen kuin teknologia on laajasti käytössä. Samalla tutkimus liittyy laajempaan yhteiskunnalliseen kysymykseen siitä, millä ehdoilla energiamurrosta Suomessa toteutetaan, ja ketkä saavat osallistua sitä koskevaan keskusteluun. Ennakko-oletukseni on, että ihmiset suhtautuvat myönteisemmin pienydinvoimaan alueilla, joissa ydinvoimaa on jo entuudestaan olemassa.
Juho Leppilampi
